Tilinpäätös on tärkein ja usein ainoa yrityksestä ulospäin näkyvä viesti yrityksen taloudellisesta tilasta. Se kertoo myös siitä, millainen kumppani yhtiö on muille yrityksille sekä millainen sijoituskohde se on ulkopuolisille rahoittajille tai potentiaalisille osakkaille. Vain mikrokokoiset kirjanpitovelvolliset on vapautettu tästä vaatimuksesta.
Tämän artikkelin asiasisältöä ei päivitetä säännöllisesti, eikä kirjoittaja vastaa mahdollisista laki- ja/tai asetusmuutoksista. Tarkista uusimmat tiedot suoraan viranomaisilta.
Tilinpäätöksen tarkoituksena on antaa oikeat ja riittävät tiedot yrityksen taloudellisesta asemasta ja toiminnan tuloksesta. Oikea ja riittävä kuva annetaan hyvän kirjanpitotavan mukaan laaditulla tilinpäätöksellä. Hyvää kirjanpitotapaa määrittävät edelleen kirjanpitolaki (KPL), kirjanpitoasetus (KPA), upouusi asetus pien- ja mikroyrityksen tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista (PMA) sekä Kirjanpitolautakunnan (KILA) yleisohjeet ja lausunnot.
Tilikausi on yleensä 12 kuukauden pituinen, mutta toiminnan alkaessa ja tilikautta muutettaessa voi tilikauden pituus olla muukin, kuitenkin korkeintaan 18 kuukautta. Tilinpäätöstä tutkittaessa on ensimmäisenä tarkistettava päättyneen ja sitä edeltävän tilikauden pituus, jottei tule tehtyä vääriä johtopäätöksiä toiminnasta kahta eripituista tilikautta vertaamalla.
Tilinpäätöksen laatiminen on tarkoin säädeltyä. Tilinpäätös koostuu tuloslaskemasta, taseesta, toimintakertomuksesta, liitetiedoista sekä kirjapito- ja aineistoluettelosta. Niin sanotut pienet kirjanpitovelvolliset on vapautettu valtaosasta kirjanpitoasetuksen liitetietovaatimuksista.
Tilinpäätös on laadittava neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Käytännössä niillä toiminimillä ja henkilöyhtiöillä, joilla tilikausi on kalenterivuosi, on vain noin kolme kuukautta aikaa laatia tilinpäätös, sillä veroilmoitus on annettava maaliskuun lopussa. Veroilmoituksen on perustuttava tilinpäätökseen (kirjausketju pääkirjanpidosta veroilmoitukseen ja päinvastoin), joten tilinpäätöksen on oltava valmiina veroilmoitusta jätettäessä.
Täältä voit tarkistaa kirjanpidon vaatimuksen yrityksen koon mukaan: https://taloushallintoliitto.fi/kirjanpitovelvollisuus
Tuloslaskelma on kirjanpitoasetuksessa säädetyn kaavan mukaan laadittu vähennyslaskumuotoinen laskelma tilikauden toiminnan tuloksesta. Käytössä on pääasiassa kululajikohtainen kaava, mutta myös toimintokohtaista kaavaa käytetään. Yhdenkertaista kirjanpitoa pitäville ammatinharjoittajille, aatteellisille yhteisöille, säätiöille ja kiinteistöille on omat kaavansa.
Tase kuvaa yrityksen taloudellista asemaa eli varallisuusasemaa tilinpäätöspäivänä. Tasekaava on yhteinen kaikille kirjanpitovelvollisille. Taseessa on kaksi puolta: vastaavaa (varallisuus) ja vastattavaa (velat), joiden lopputuleman tulee olla samansuuruinen.
Liitetiedot ovat olennainen osa tilinpäätöstä. Ne antavat lisätietoa taseessa ja tuloslaskelmassa esitettyihin lukuihin. Tärkein osa liitetietoja käsittelee sellaisia vastuita ja sitoumuksia, joita ei mistään muualta tilinpäätöksestä näe. Yhtiömuoto ja yrityksen koko vaikuttavat siihen, kuinka laajat liitetietojen tulee olla ja mitä niiden tulee sisältää.
Toimintakertomusessa kerrotaan olennaisista tapahtumista tilikaudella ja sen päättymisen jälkeen, annetaan arvio todennäköisestä tulevasta kehityksestä sekä selvitetään tutkimus- ja kehittämistoiminnan laajuus. Osakeyhtiölaki edellyttää, että toimintakertomuksessa annetaan hallituksen ehdotus tilikauden tuloksen käytöstä eli tehdään osingonjakoehdotus. Mikäli yhtiön ei tarvitse laatia toimintakertomusta, on voitonjakoehdotus kirjoitettava liitetietoihin.
Toimintakertomus on osa julkistettavaa tilinpäätöstä. Virallisen tilinpäätöksen osaksi voidaan laatia suppea toimintakertomus ja laajempi yhtiön omaan käyttöön.
Rahoituslaskelmassa kuvataan kolmea erillistä rahavirtaa: liiketoiminnan, investointien ja rahoituksen rahavirrat. Näiden yhteisvaikutus on sama kuin yrityksen koko rahoitustilanteen muutos tilikaudella.
Yrityksen talous muodostaa kokonaisuuden, joka koostuu kannattavuudesta, rahavirran riittävyydestä, rahoituksen rakenteesta sekä kasvusta. Näiden tekijöiden tilan kuvaamiseen käytetään erilaisia tunnuslukuja. Tunnusluvut ovat erilaisia suhdelukuja, jotka lasketaan tuloslaskelman, taseen ja rahavirtalaskelman eri rivejä suhteuttamalla. Niiden avulla pyritään tiivistämään tilinpäätöksestä saatavaa tietoa niin, että eri kausia ja eri yrityksiä voidaan helpommin vertailla keskenään.
Yrityksillä on useita sidosryhmiä, jotka tarvitsevat tietoa sen taloudellisesta tilasta. Tilinpäätös on useimmille yrityksille ainoa pakollinen syy raportoida taloudellisesta tilanteestaan näin laajasti.
Tilinpäätös kertoo jo tapahtuneista asioista. Tulevaisuus on kuitenkin kaikkein tärkein: tilinpäätös kertoo niistä edellytyksistä, joilla yritys lähtee tulevalle kaudelle. Jos yrityksen talouden kokonaisuus on vahva, on yrityksellä paljon vaihtoehtoja sille, mitä se tulevaisuudessa voi tehdä. Kokonaisuuden ollessa huonossa tilassa, herää puolestaan kysymys, mihin liiketoiminnan jatkaminen perustuu ja onko se järkevää.
Tärkeintä yrityksen taloudessa on ymmärtää koko prosessi. Tämä edellyttää aina kannanottoa kannattavuuteen, rahavirtaan, vakavaraisuuteen ja maksuvalmiuteen sekä näiden seurauksena kasvukykyyn. Käytettävistä mittareista riippumatta on arvioitava kukin komponentti erikseen ja sen jälkeen kokonaisuus. Tilinpäätös antaa tiedot lähtökohdista, joihin tulevaisuuden ennakointi perustuu.Lisäksi tilinpäätöstä tarvitaan käytännön elämässä myös monissa yritystoiminnan sopimuksissa, lupa- ja rahoitusasioissa sekä yrittäjän toimeentulon todentamisessa esimerkiksi pankkia varten asuntolainaa hakiessa.
Tilinpäätöksen tarkasteluun on luontevaa liittää yrityksen arvon määrittäminen. Yrityksen arvon määritystä tarvitaan esimerkiksi silloin, kun yritys ostetaan tai myydään, tehdään sijoituksia, annetaan luottoa ja vakuuksia tai hankitaan riskipääomaa.
Tilinpäätöksen sisältö on hyvin samanlainen yhtiömuodosta riippumatta, sillä sisältöä määrittelee kirjanpitolaki. Isoin ero liittyy tietojen julkisuuteen: osakeyhtiöiden tilinpäätöstiedot ovat julkisia, mikä tarkoittaa, että kuka vain voi tutustua niihin halutessaan. Toiminimiyrittäjien tilinpäätöstiedot puolestaan eivät ole julkisia.
Tilinpäätöksen dokumenttien tulee olla selkeitä, helposti luettavia ja yhtenäisiä. Näin muodostuu oikea ja riittävä kuva yrityksen taloudellisesta tilanteesta. Tilinpäätös on valmis sitten, kun vaaditut henkilöt ovat sen allekirjoittaneet. Tällaisia henkilöitä ovat tapauksesta riippuen mm. osakeyhtiön hallitus ja toimitusjohtaja tai toiminimiyrittäjä itse. Allekirjoituksen tulee tapahtua vähintään puolen vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä.
Osakeyhtiölain mukaan jokaisen osakeyhtiön on toimitettava vuosittain tilinpäätös kauppareksiteriin, siinäkin tapauksessa, ettei yrityksellä ole ollut toimintaa tilikauden aikana. Pienimuotoista toimintaa harjoittavien toiminimiyrittäjien ei tarvitse ilmoittaa tilinpäätöstietoja kaupparekisteriin.
Tilinpäätöstiedot voi ilmoittaa kaupparekisteriin joko suoraan tai veroilmoituksen mukana. Tästä voit katsoa määräajat ilmoittamiselle: https://www.prh.fi/fi/tilinpaatokset.html
Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) lähettää kehotuskirjeen osakeyhtiöille ja osuuskunnille, joilla tilinpäätöksen ilmoittaminen kaupparekisteriin on viivästynyt yli vuoden tilikauden päättymisestä. Ilmoittamatta jätetystä tilinpäätöksestä veloitetaan 85 euron käsittelymaksu. Patentti- ja rekisterihallitus voi poistaa toimivankin osakeyhtiön kaupparekisteristä, mikäli se ei ilmoita tilinpäätöstään, eikä yrityksen määräämiselle selvitystilaan ole edellytyksiä.
Kirjanpitolain mukaan mikrokokoluokan toimintaa harjoittavat liikkeen- ja ammatinharjoittajat voivat jättää tilinpäätöksen laatimatta tilikauden ollessa kalenterivuosi. Käytännössä tästä ei kuitenkaan seuraa merkittävää hyötyä tai säästöä, sillä veroilmoitusta varten on selvitettävä joka tapauksessa tilinpäätöstä vastaavat tiedot. Jos tätä huojennusta kuitenkin hyödynnetään, on ammatin- ja liikkeenharjoittajan tilikauden oltava kalenterivuosi.
Kalenterivuodesta poikkeava eli murrettu tilikausi edellyttää ammatin- ja liikkeenharjoittajalta sekä tilinpäätöksen laatimista että kahdenkertaisen kirjanpidon pitämistä. Kannattaakin harkita tarkoin, jos aikoo mikrokokoisena ammatin- tai liikkeenharjoittajana jättää tiinpäätöksen laatimatta. Sen laatiminen puolen vuoden tai vuoden kuluttua – kun pankki tai Kela sitä kyselee – on nimittäin huomattavan työlästä. Suoriteperusteisen tuloslaskelman ja taseen (ilman liitetietoja) perusteella on helppo laatia veroilmoitus, minkä lisäksi ne ovat samalla valmiina annettavaksi muille tietojen pyytäjille.
Tilinpäätös hoituu tehokkaimmin, kun sen ulkoistaa kirjanpidon ammattilaiselle
Moni miettii mahdollisuutta säästää rahaa tekemällä kuukausittaisen kirjanpidon itse. Tämä voi toimia silloin, jos on itse hyvin perillä kirjanpidon lainalaisuuksista tai valmis käyttämään aikaa niiden opetteluun. Huolimattomasti tai tiedonpuutteen vuoksi väärin hoidettu kirjanpito ja sitä kautta väärin tehty veroilmoitus voi kuitenkin tulla kalliiksi.
Kirjanpitäjältä voit kysyä apua veroilmoituksen täyttämiseen, jos pidät kirjanpitoa itse. Tilinpäätöstä itse tekemästäsi kirjanpitomateriaalista kirjanpitäjät eivät yleensä tee. Kirjanpitäjän vastuista voit lukea täältä https://www.avaimet-menestykseen.fi/kirjanpitaja-ammattilainen/
Tuloveroja kerätään Suomessa henkilöiden sekä yritysten tuloista ja voitoista valtiolle, kunnille, seurakunnille ja Kansaneläkelaitokselle sekä pakollisina veronluonteisina maksuina mm. eläkevakuutusyhtiöille. Tuloverotuksessa luonnollisten henkilöiden, kuolinpesien ja yhtymien tulot jaetaan ansiotuloihin ja pääomatuloihin. Osakeyhtiöt tai osuuskunnat maksavat tuloksesta yhteisöveroa 20 % (vuonna 2020). Muissa yhtiömuodoissa yrityksen tulovero maksetaan henkilökohtaisessa verotuksessa.
Yrityksen tuloveroilmoituksen tiedot saadaan kirjanpidosta ja tilinpäätöksestä. Veroilmoitus on tehtävä yhtiömuodosta riippumatta myös silloin, kun yrityksellä ei ole ollut toimintaa tilikauden aikana.
Verosuunnittelu on edullisimman verotuksellisen vaihtoehdon kartoittamista. Verosuunnittelun suurin hyöty on siitä, ettei yllätyksiä tule. Lue lisää verosuunnittelusta https://www.avaimet-menestykseen.fi/verosuunnittelua-vai-veronkiertoa/
Voit myös tutustua verosuunnitteluneuvontaamme Tili-Pian blogissa: http://www.tili-pia.fi/veroneuvonta-blogi/
Kirjanpitolaissa on määritelty yleiset periaatteet tilinpäätöksen laatimiselle, jotta tilinpäätöksen lukija ja analysoija voivat luottaa sen antamaan tietoon ja tehdä päätöksensä luottavaisin mielin. Lukijan on voitava luottaa siihen, että kahden tilikauden vertailussa eroavaisuudet johtuvat vain toiminnasta, eivätkä tilinpäättäjän tekemistä kirjausratkaisuista.
Jatkuvuuden periaate liittyy taseen kaikkien omaisuuserien arvostamiseen tilinpäätöksessä. Johdonmukaisuuden periaatteen mukaan kerran valittuja menettelyjä tilinpäätöksen arvostus- ja jaksotusasioissa noudatetaan vuodesta toiseen.
Varovaisuuden periaatteen pääkohtiin kuuluu, ettei tilikaudelle kirjata tuottoja, jotka eivät ole vielä toteutuneet. Toinen pääkohta on, että kaikki toteutuneet ja todennäköisesti toteutuvat menot ja menetykset on kirjattava tilinpäätökseen. Tasejatkuvuuden periaatteen mukaan uuden tilikauden tilinavaus perustuu päättyneen tilikauden päätöstaseeseen.
Suoriteperiaate on ainoa kirjausperiaate, jota saa käyttää tilinpäätöstä laadittaessa, vaikka juokseva kirjanpito olisi tehty maksu- tai laskuperiaatteella. Suoriteperiaatteessa on kyse siitä, että tilikauden tuotoiksi ja kuluisi tuloslaskelmaan otetaan kaikki ne tulot ja menot, jotka ajallisesti kohdistuvat tilikaudelle. Ratkaisevaa on silloin palvelun tai tavaran luovutushetki, työn tekoaika, sähkön jakelukausi, koneen vuokrausaika tai vakuutuksen voimassaoloaika.
Erillisarvostamisen periaate koskee tase-erien sisällön arvostamista tilinpäätöksessä. Kukin hyödyke on arvostettava erillään muista samanlaatuisista hyödykkeistä eikä samanlaisten hyödykkeiden arvon muutoksia saa netottaa keskenään.
Sisältöpainotteisuuden periaatteen mukaan kirjanpitäjän tulee kirjausratkaisuja tehdessään kiinnittää huomiota ennen kaikkea tapahtuman todelliseen luonteeseen ja tarkoitukseen siitä huolimatta, että sille muodollisesti olisi annettu toinen ulkoasu. Tätä tarkoitetaan myös asia ennen muotoa -periaatteella.
Olennaisuuden periaate vaikuttaa koko kirjanpitolain läpi. Siitä haetaan tulkintaa esimerkiksi silloin, kun on mietittävä, minkä kokoisia menoeriä ei jaksoteta tai kuinka suuri tilintarkastuksessa löytynyt virhe vaatii tilinpäätöksen tekemisen uudelleen.
